Kuiskasi joku korvaani:
'Hän on kuollut'.

Katsoin sitä ruumista,
Hetken luulin sen vielä hengittävän,
Mutta olin väärässä -
Se oli jo mennyttä.

Hän oli kuollut,
Enkä tiedä kuka hän oli,
Koska en enää muistanut,
En millään enää jaksanut.

Kuiskasi joku korvaani:
'Hän on kuollut'.

Hetken katsoin vielä tarkemmin,
Näin sen sittenkin elävän,
Mutta arkun kannen kiinni painoin,
Käännyin pois,
Mielessäni nauroin.

Kuiskasi joku korvaani:
'Hän on kuollut'.

Kun illalla nukahdan,
Näen kasvot kuoleman,
Ne minulle ivallisesti hymyilevät,
Ja sen kasvojen takana minulle nauravat.

Kuiskasi kuolema korvaani:
'Olet kuollut'.