punainen neste virtaa huoneessa,
huoneessa jonka valaisevat vain kynttilät.

huoneessa on vain yksi pöytä ja sohva,
sohva jonka päällä makaa alaston keho.

sohva on punainen kuten seinätkin,
seinätkin näkevät läpikuultavan hahmon.

seinätkin tietävät mitä äskettäin tapahtui,
tapahtui sama mikä ennenkin.

tapahtui murha,
murha joka jälleen jää ratkaisematta.

murha jonka tekijä saman tien unhoitetaan,
unhoitetaan kuten kaikki muukin julma ja paha.

unhoitetaan kuoleman suureen saliin,
saliin jossa kaikki tietävät historiasi.

saliin missä kaikki on saanut alkunsa,
alkunsa jonka loppu odottaa aikaansa.

alkunsa jonka sama keho on tuhoava,
tuhoava mustilla ajatuksillaan.

tuhoava sen kaiken mikä meille on luotu ja annettu,
annettu toisen uhrauksesta.

annettu lojaalisuudesta ja jaloudesta,
jaloudesta joka lopussa aina lunastetaan.

jaloudesta kärsittyään tajuaa,
tajuaa miten turhaa työ onkaan.

tajuaa viimein lopettaa,
lopettaa alun lopun viimein.

lopettaa sen mikä lopettaa kaiken,
kaiken sen jalouden minkä takia aloittikin.

kaiken joka johdattaa alun loppuun ja lopun alkuun.