hiljaisuus kävelee ylitseni,
se verhoaa minut ohuella hunnullaan,
hukun sen säälimättömään todellisuuteen,
mikä nimenäni korvaan kuiskuttaa.

elävänä kuollut olen,
unohdettuna kauas haudattu.

luona tummien vuorten,
jylhien rotkojen ja huippujen,
niiden juurella minä olen,
unohdettuna,
ja haudattuna.

alla suuren tammi puun,
alla smaragdin vihreän nurmen,
minä makaan elottomana,
ja silti elävänä,
odottamassa sitä,
että sinä tulet löytämään minut.


*~*~*~*~*~*

Yksin tyhjällä kadulla,
Silmät sidottuina,
Kädet kahlehdittuna,
Tunnet miten sinut heitetään maahan.

Ilkkuvat huudot kuuluvat ympärilläsi,
Kipu vihloo vartaloasi,
Mutta kyyneliä et päästä,
Olet päättänyt kestää kaiken.

Äänet katoavat,
Et pääse ylös,
Jäät maahan makaamaan yksin,
Kun tunnet kädet ympärilläsi.

Joku sinut nostaa ylös,
Auttaa sinut kahleistasi,
Avaa sinut siteistäsi,
Ja parantaa kaikki haavasi.

Siipesi revityt,
Sulat kaikki irrotettu,
Tuulelle uhrattu,
Hän tuo ne sinulle takaisin.

Olet ymmälläsi,
Etkä huomaakaan,
Kipu ja tuska katoaa,
Hymyilet.

Mutta aamu sarastaa,
Pimeys on poissa,
Valo sokaisee silmäsi.
Ja kun näet…
Hän on poissa.

Olet ymmälläsi,
Etkä huomaakaan,
Kipu ja tuska katoaa,
Hymyilet.

*~*~*~*~*~*

Tuuli hyväilee sinun hiuksia,
Kun seisot kerrostalon katolla,
Näet koko kaupungin,
Kuinka auringonnousu maalaa sen kullalla.

Olet valvonut koko yön,
Silmät ovat punaiset ja väsyneet,
Koko vartalosi vapisee,
Kun edelleen harkitset viimeistä askeltasi.

Kohotat katseesi,
Katsot taivaalle ja huokaiset;
‘Tämäkö on tarkoitukseni,
Tässäkö elämäni,
Enkö eläkään ikinä onnellisesti?’

Suljet silmäsi,
Hengität syvään,
Annat askeleen pettää,
Vajoat auringon syliin.

Ei elämä ole koskaan tarpeeksi kaunista meille,
Se on epäreilu ja kylmä,
Julmaa ja liian vaikeaa voitettavaksi,
Älä silti sulje silmiäsi.

Kun avaat ne,
Huomaat seisovasikin katolla,
Katsot aamunvalkenemista,
Ja muistat:

‘Aina on tuleva,
Aina on huominen,
Eikä huomisesta tiedä,
Vaikka se olisi elämäni paras päivä’,

Astut pois katon reunalta,
Sydämesi sykkii,
Käännyt ja näet toisen itsesi kaltaisen,
Et olekaan ainoa yksinäisyydessäsi.

Te autatte toisenne pois katon reunalta,
Laskeudutte alas,
Teitä pelottaa,
Mutta katsotte nyt yhdessä huomista.

*~*~*~*~*

Halua et enää elää,
Kasvosi ilmeettömät,
Ihosi kuoleman kylmä,
Ja tuska lähtemättömät jälkensä jättänyt.

Silmäsi ei vuoda enää kyyneliä,
Itket ainoastaan sisällesi,
Eikä vaikerruksesi enää kuulu,
On äänesi loppuun kulunut.

Halusi turtunut,
Tunteesi kuolleet,
On ympärilläsi kylmää,
Ja sisällesi tikarit pistelee.

Et jaksaisi enää,
Olet sanonut sitä kauan,
Mutta pois et pääse,
Koska et sitä oikeasti halua.