hiljaisuus kantaa kuiskeen kuuluvan,
se lävistää ajan ja sen tajunnan,
ei pysähdy kertaakaan matkallaan,
vaan jatkaa sitä ainiaan.

on viesti lähettämä ihmisen,
olennon niin monimutkaisen,
se tavoittaa tyhjää totuutta,¨
se tavoittaa kysymyksetöntä vastausta.

on lähettäjä pieni ja viaton,
herkkä sekä onneton,
ei paikkana ollut enää muuta,
siksi kurkotti hän kohti kuuta.

kuu hopeinen se lohtua tuotti,
kuuhun hopeiseen tuo parka luotti,
ei tiennyt lähettäjä totuutta kuusta,
se on veistetty kuolemanenkelin luusta.

kuu lainaa aina ja uudestaan,
ei siltä mitään takaisin saa,
siksi vapautui pieni lintunen,
aivan kuin pölyhiukkanen.

nyt lentää lintu läpi avaruuksien,
tyhjää viesti nokassaan kantaen,
ei saa lapsi rauhaa sielulleen,
ei itselleen tai linnulleen.

on molemmat tuomittu olemaan,
ikuisena vankina maan,
kuuta hän taas kurkottaa,
ei taivaalta sitäkään saa.